Vedenkäsittely: (Hyvin) varhaiset vuodet
Hydraulisen murtamisen myötä suurten vesimäärien varastointi, käsittely ja ylläpito ovat vähitellen kehittyneet merkittäväksi osaksi työmaan toimintaa. Fräkkäysvesi varastoidaan tyypillisesti joko maanpäällisissä säiliöissä tai yleisemmin vuoratuissa maanalaisissa altaissa (tai vesikaivoissa). Suurten vesimäärien varastointiin liittyy kuitenkin omat haasteensa.
Muinaiset sivilisaatiot ymmärsivät jo vuosisatoja sitten, että pitkäaikaisesti varastoituna vesi muuttuu ihmiskäyttöön sopimattomaksi, vaikka he eivät tienneetkään mitään veden välittämistä taudinaiheuttajista. Itse asiassa viini on todennäköisesti ihmisten ensimmäinen kehittämä vedenkäsittelykeino. Välimeren alueen muinaisissa sivilisaatioissa juomavettä usein laimennettiin viinillä, koska sen alkoholipitoisuus (hieman yli nykyviinien 10–14 %) oli lähes täsmälleen siinä kohdassa, joka tuhoaa bakteereja ja tekee vedestä turvallista juoda.
Bakteerit: Eivät ainoastaan juomaveden ongelma
Kuten juomavesi, myös murtovesi on käsiteltävä asianmukaisesti bakteerien kasvun estämiseksi. Koska bakteerit pystyvät lisääntymään nopeasti, ne vähentävät vedessä olevia sulfaatteja, jolloin syntyy vaarallista rikkivetykaasua (H2S) ja rautasulfidia. Jälkimmäiset voivat vahingoittaa vakavasti säiliön huokoisuutta ja siten vähentää tuotantoa, jos ne pumpataan kaivoon.
Vesivarastojen hallinnan välttämättömyys
Bakteerikasvun mahdollisuudesta huolimatta murtoveden varastointialtaiden asianmukainen hoito on usein aliarvostettu osa toimintaa. Todellisuudessa altaan asianmukainen hoito on järkevä ennaltaehkäisevä toimenpide, joka vaatii vain vähän investointeja ja johon kuuluu yleensä veden käsittely biosidilla, ilmaus ja kemikaali kiintoaine erottumisen edistämiseksi. Altaan hoidon laiminlyönti johtaa väistämättä kalliimpaan kunnostukseen myöhemmin.
TETRAn vesivarastojen hallintaa koskevat ohjeet
Vedenkäsittely
Ensimmäinen vaihe altaan hoidossa on veden käsittely, joka alkaa liuenneen hapen (DO), hapettumis-pelkistyspotentiaalin (ORP) ja adenosiinitrifosfaatin (ATP), orgaanisen yhdisteen, joka ruokkii elävien solujen, kuten bakteerien, kasvua, määrittämisellä. Tämän jälkeen käytetään natriumhypokloriittia (valkaisuaine), jonka määrä on tyypillisesti 12,5 tilavuusprosenttia, mutta joka vaihtelee ATP:n tason mukaan. Seuraavaksi pitkäaikainen käsittely dimetyylidialkyyliammoniumkloridilla (DDAC) lisää desinfiointia ja kiintoaineen erottelua. Jokaiseen käsittelyyn olisi myös liitettävä ilmaus, jotta vesi ja kemialliset lisäaineet sekoittuvat perusteellisesti. Jos altaassa ei ole ilmausjärjestelmää, vettä voidaan "pyörittää" siirtopumpun avulla.
Viikoittainen huolto
Teknikon on kirjattava joka viikko altaan vedenpinnan taso, lämpötila ja ulkonäkö sekä otettava näytteitä neljästä yhtä kaukana olevasta pisteestä altaan ympärysmitalla. Yleisiä ulkonäön kuvaajia ovat kirkas, maitomaisen valkoinen, läpinäkymättömän valkoinen, sävytetty vihreä, sävytetty ruskea ja musta. Viikoittaiseen päiväkirjaan olisi myös merkittävä, onko allas ilmattu (tai "pyöritetty") näytteenottohetkellä tai sen läheisyydessä.
Vesinäytteiden analysointi
Vesinäytteet tulisi analysoida viikoittain liuenneen hapen (DO) ja oksidointireduktointipotentiaalin (ORP) tasojen määrittämiseksi. Jos ORP laskee alle 50 millivolttiin, näytteen ATP-pitoisuus tulee analysoida tarkemmin. Muussa tapauksessa ATP-näytteet voidaan kerätä kahden viikon välein viikon sijaan. Jos ATP-pitoisuus ylittää 10 000 pikogrammaa millilitrassa, veden laadun ylläpitämiseksi tulee käyttää 30 ppm:n annosta 80 % aktiivista DDAC:ia.
Altaan ilmaus
Tehokkain tapa suuren altaan ilmaamiseen on käyttää maanalaista ilmausjärjestelmää, jossa hajakuormitettua ilmaa johdetaan suoraan veteen. Toisin kuin pintailmaajat ja suihkulähteet, pinnanalainen ilmastointi luo eniten ilmakosketusta, kiertoa ja sekoittumista, ja aiheuttaa myöskin vähiten haihtumista. Kuten edellä todettiin, jos altaassa ei ole ilmausjärjestelmää, altaan "pyörittämiseen" voidaan käyttää siirtopumppua, mutta tämä ei ole kuitenkaan ihanteellista.
Ilmaaaminen suoritetaan yleensä kerran tai kahdesti 24 tunnin välein veden lämpötilan ja paikallisten sääolosuhteiden mukaan. Lämpimässä ilmastossa ilmausjärjestelmää voi olla tarpeen käyttää jatkuvasti, mutta tällöin on noudatettava varovaisuutta, koska liiallinen ilmamäärä voi aiheuttaa altaan samentumista. TETRA suosittelee, että bakteerikasvun estämiseksi DO-taso on vähintään 2-4 ppm; korkeampi taso on parempi, jos se voidaan säilyttää.
