Ajoturvallisuus
Kirjoittaja | 28. toukokuuta 2026
28. toukokuuta 2026
”Keskittymisemme herpaantuu ratin takana niin usein, että käyttäydymme jo kuin ajaisimme itseajavilla autoilla.”
—Matthew B. Crawford, Miksi ajamme
Arjen riskit
Kaikista öljy- ja kaasuteollisuuden riskeistä ajaminen on se kaikista yleisin. Vaikka raakaöljyn ja maakaasun louhintaan geologisista esiintymistä liittyy useita riskejä, suurin osa niistä liittyy erityistehtäviin, kuten porausputken käsittelyyn tai venttiilien kääntämiseen. Sen sijaan ajaminen tai matkustaminen moottoriajoneuvossa on asia, jonka jokainen maalla sijaitsevalle työmaalle saapuva ja sieltä poistuva työntekijä kohtaa päivittäin.
Useimmat meistä eivät pidä ajamista kovin vaarallisena. Nousemme rauhallisesti autoihimme ajaaksemme töihin, mutta saatamme tuntea ahdistusta noustessamme lentokoneeseen, vaikka lentäminen onkin itse asiassa turvallisempaa.[1] Tämä vaistonvarainen tunne johtuu todennäköisesti siitä, että istumme auton ratin takana emmekä lentokoneen ohjaimissa. Ehkä uskomme voivamme tehdä viime hetkellä jotain välttääksemme liikenneonnettomuuden, kun taas lentomatkustajana olemme täysin muiden varassa.
Harvoin ääneen lausuttu totuus on, että elämä itsessään on täynnä riskejä, ja ajaminen on yksi riskialtteimmista tehtävistä, joita ihmiset suorittavat päivittäin. Yhdysvaltain liikenneturvallisuusviraston (National Highway Traffic Safety Administration) mukaan vuonna 2025 arviolta 36 640 ihmistä menehtyi liikenneonnettomuuksissa Yhdysvalloissa. Texasissa näitä kuolemantapauksia kertyi 3 809, ja 17 500 ihmistä sai vakavia, toimintakykyä heikentäviä vammoja.[2]
Kun tarkastellaan liikenneonnettomuuksia muissa maissa, vuonna 2025 Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuoli noin 1 600 ja loukkaantui vakavasti noin 29 000 ihmistä. Ruotsissa puolestaan kuoli 210 ja 2 000 loukkaantui vakavasti, kun taas Suomessa kuoli 183 ja loukkaantui 900 ihmistä.[3]
Ajaminen öljy- ja kaasualalla
Öljyn- ja kaasun tuotantoalueet ovat pääosin maaseutua, ja ajaminen näillä alueilla voi olla erityisen hankalaa, sillä suurin osa liikennekuolemista tapahtuu juurikin maaseututeillä.[4] Näiden teiden kunnossapito voi olla puutteellista, ja osa niistä on päällystämättömiä, mikä aiheuttaa paksuja pölypilviä, jotka haittaavat näkyvyyttä. (TETRA DuraBase- tai CC Road levittäminen sorateille on erinomainen keino hillitä tällaista pölyä.)
Maaseututiet ovat yleensä kapeampia, ja niillä on usein vain yksi tai kaksi kaistaa, mikä pakottaa ohittamaan hitaampia ajoneuvoja, kuten suuria kuorma-autoja, vastakkaisella kaistalla. Maaseututeiden suurin vaara on kuitenkin ylinopeus, jota saattavat edistää vähäinen liikennemäärä, rajallinen nopeusvalvonta sekä avara maisema, joka tuntuu houkuttelevan joitakin kuljettajia ylittämään nopeusrajoituksen huomattavasti. Kun näihin vaaroihin lisätään vielä huomaamattomuus tai huolimattomuus, onnettomuudet ovat väistämättömiä.
Häiriötekijöiden vallassa
Kuljettajan huomion herpaantumisella tarkoitetaan sitä, että huomio siirtyy pois ajoneuvon turvallisesta hallinnasta. Häiriötekijät voivat olla kuuloon, fyysiseen toimintaan, ajatteluun tai näköhavaintoihin liittyviä. Esimerkkejä tällaisista häiriöistä ovat syöminen, ajoneuvon hallintalaitteiden säätäminen, huomion kiinnittäminen tien ulkopuolisiin tapahtumiin sekä tavaroiden kurottaminen ajon aikana. Yksi vaarallisimmista häiriötekijöistä on kuitenkin matkapuhelimen käyttö kädessä. Miksi? Koska siihen voi samanaikaisesti liittyä kaikki neljä häiriötekijätyyppiä. Viestien kirjoittaminen tai musiikkilistan selaaminen ajon aikana on erityisen vaarallista, mutta myös puhelimessa puhuminen tai navigaattorin käyttäminen laitetta kädessä pitäen lisää merkittävästi onnettomuusriskejä.[5]
Ajaminen on itse asiassa monimutkainen tehtävä, joka vaatii aistien, kognitiivisten ja motoristen taitojen samanaikaista käyttöä – ajamaan on opittava. Näiden (tai minkä tahansa) taitojen hiomisessa on kuitenkin tiettyä ironiaa siinä, että niiden vaatimukset tulevat liiankin tutuiksi.
Tuttuus on kaksiteräinen miekka: se vähentää epävarmuutta ja kasvattaa itseluottamusta, mutta voi samalla johtaa liialliseen itsevarmuuteen ja huolimattomuuteen. Kun jokin tehtävä muuttuu rutiiniksi, siirrymme usein eräänlaiselle henkiselle autopilotille, eikä ajaminen ole tästä poikkeus. Samoin kuin polkupyörällä ajamisen oppimisessa, omaksumme nopeasti monet ajamiseen tarvittavat taidot niin hyvin, että ne tapahtuvat lähes automaattisesti. Toisin kuin lentokoneiden kehittyneet automaattijärjestelmät, ihmisen oma ”autopilotti” ei kuitenkaan ole yhtä valpas. Huomion herpaantuminen ja rutiininomainen toiminta voivat lisätä onnettomuusriskejä.
Monet meistä, elleivät jopa kaikki, ovat luultavasti kokeneet ajohypnoosin – sen tilan, jossa mieli irtoaa ajamisesta niin täysin, että kun tietoisuus palaa, ei pysty muistamaan viimeisiä kilometrejä tai edes koko matkaa.[6] Jotkut meistä saattavat jopa pelästyä tätä äkillistä oivallusta, että henkinen loma 4 300 paunan painoisen ajoneuvon ratissa, joka kiitää tiellä yli 60 mailin tuntivauhdilla, ei ole aivan turvallisin tapa päästä pisteestä A pisteeseen B – varsinkin kun ympärillä on muita kuljettajia, jotka saattavat myöskin olla ”hypnoosissa”.
Tutkijat ovat esittäneet useita syitä niin sanotulle tiehypnoosille, jotakutsutaan myös ajamiseksi ilman tarkkaavaisuutta: väsymys, uneliaisuus, tien melun humina, ajoneuvon tärinä, yksitoikkoinen näkökenttä, kiehtovat ajatukset ja jopa verensokeriarvot. Syystä riippumatta tämä transsimainen tila voi ilmetä käytännössä missä tahansa, maaseututiellä, ruuhkaisella moottoritiellä tai lähiön kadulla.[7] On selvää, että tällainen huomaamattomuus voi hidastaa reaktioaikaa, kun äkillinen tilanne vaatii nopeaa reagointia.
Kuljettajan istuimen takana
Muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa liikenneonnettomuuksiin, ovat sääolosuhteet, tien vaarat ja mekaaniset viat. Yhdysvalloissa noin 12 % onnettomuuksista katsotaan sääolosuhteisiin liittyviksi ja noin 2 % johtuu mekaanisista vioista.[8]
Vaikka nämä tekijät saattavatkin tuntua olevan hallintamme ulkopuolella – sillä kukaan ei voi hallita säätä, ennustaa tarkasti, mistä peura hyppää pimeydessä, tai arvioida tarkasti, milloin rengas puhkeaa – emme ole myöskään täysin avuttomia. Voimme huolehtia ajoneuvojemme kunnossapidosta varmistamalla, että renkaat eivät ole kuluneet, rengaspaine on oikea, etu- ja takavalot toimivat, pyyhkijänsulat ovat tehokkaat ja jarrut ovat kunnossa. Voimme myös vaikuttaa siihen, miten ajamme huonossa säässä tai vaaratilanteissa – voimme hidastaa vauhtia ja olla erityisen tarkkaavaisia sen suhteen, mitä muut kuljettajat ympärillämme tekevät... tai eivät tee.
TETRAn standardien elementit
Öljy- ja kaasuteollisuudelle palveluja tarjoavana yrityksenä TETRA:lla on oma ajoneuvokanta ja kattavat ajokäytännöt. Näissä ohjeissa asetetaan tiukat vaatimukset ajoneuvoille ja kuljettajille turvallisen ajon varmistamiseksi – sillä turvallisuus on yksi TETRA:n perusarvoista ja haluamme, että ihmiset pääsevät määränpäähänsä vahingoittumatta.
Yrityksen ajoneuvoissa on jokaiselle matkustajalle kolmipisteiset turvavyöt, joissa on kela, ja kaikkiin ajoneuvoihin on asennettu ajoneuvon sisäiset seurantajärjestelmät, jotka tallentavat GPS-sijainnin, ajotiedot sekä ajotottumukset, kuten turvavyön käytön, nopeuden, jyrkät jarrutukset, jyrkät kaarreajot sekä ajokilometrit.
TETRAn ajoneuvojen kuljettamiseen oikeutettujen kuljettajien on oltava levänneitä ja valppaina ennen ajon aloittamista. Heidän on lisäksi varmistettava, että kaikki ajoneuvossa olevat henkilöt ovat kiinnittäneet turvavyön ennen ajon aloittamista. Kuljettajat eivät saa harjoittaa mitään toimintaa, joka häiritsee ajoneuvon turvallista käyttöä, mukaan lukien kädessä pidettävien mobiililaitteiden käyttö ajon aikana. Ainoastaan handsfree-puheviestintä on sallittua.
Lisäksi TETRAn kuljettajien on pidettävä 10 minuutin tauko ajoneuvon ulkopuolella jokaista kahden tunnin ajomatkaa kohden. Heidän on myöskin käytettävä oikeuttaan keskeyttää työ milloin tahansa, kun he tuntevat olevansa väsyneitä tai unisia. Ja mikäli mahdollista, kuljettajien tulisi pysäköidä peruuttamalla, mikä on yleinen käytäntö koko öljy- ja kaasuteollisuudessa. Peruuttamalla pysäköiminen ja eteenpäin ajaminen pois paikalta on todistetusti turvallisempaa kuin peruuttaminen ulos, etenkin korkeammilla kuorma-autoilla, joissa ajoneuvon takana olevien jalankulkijoiden näkeminen voi olla hankalaa.
Ohjat omiin käsiin
Hyvä uutinen on se, että ajoturvallisuus on tosiasiassa parantunut vuosien varrella.[9] Tähän kehitykseen vaikuttavat muun muassa turvavöiden yleistynyt käyttö, pakolliset tehdasasennetut turvatyynyt, peruutuskamerat sekä teiden parempi suunnittelu. Yksi merkittävimmistä tekijöistä on kuitenkin ollut autojen suunnittelun ja rakentamisen huomattava kehittyminen, sillä turvallisuus on noussut etusijalle sekä autonvalmistajien että kuluttajien keskuudessa.
Vanhan ja uuden välinen ero tulee selvästi esiin Yhdysvaltain liikenneturvallisuusinstituutin (IIHS) vuonna 2009 suorittamassa törmäystestissä. 40 mailin tuntinopeudella tehdyssä nokkakolarissa vuoden 2009 auton matkustamo on käytännössä ehjä, kun taas vuoden 1959 auton matkustamo on litistynyt ja vääntynyt, mikä ei jätä juurikaan epäilystä siitä, että vanhemman auton kuljettaja olisi kuollut tai loukkaantunut vakavasti. Klassiset autot saattavat näyttää tyylikkäämmiltä, mutta on kuitenkin täysi myytti, että runkorakenteinen, raskas teräsrakenne tarjoaisi paremman turvallisuuden.
Parannuksista huolimatta yksikin tieliikennekuolema on liikaa. Lähes 40 000 kuolemaa yhdessä vuodessa on aivan liian paljon – ja hyväksymätöntä. Nolla onnettomuutta voi olla saavuttamaton tavoite, mutta nollakuolemien tulisi silti olla päämäärä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää hyvin tietoista keskittymistä ajamiseen sekä katseen ja ajatusten pitämistä tiessä.
Kuljettajina emme ole tuulen mukana ajelehtivia pieniä hämähäkkejä, vaan hallitsemme konetta, jonka massa ja liike-energia riittävät murskaamaan terästä sekä aiheuttamaan vakavia vammoja tai kuoleman. Jos tästä kannattaa ottaa mukaan yksi opetus, se on se, että ajon aikana on ehdottomasti keskityttävä ajamiseen – sillä jokainen kuljettaja vaikuttaa lukemattomien muiden tienkäyttäjien toimintaan ja reaktioihin.
Ei, emme ole hämähäkkejä, mutta tiet ovat tiiviin vuorovaikutuksen verkostoja. Turvallinen ajaminen vaatii jatkuvaa valppautta ja keskittymistä paitsi oman ajoneuvon hallintaan myös muiden kuljettajien, ajoradan ja ympäristön tarkkailuun. Emme voi hallita muita kuljettajia, säätä tai sitä, missä ja milloin vaaratilanteita syntyy, mutta voimme hallita sitoutumistamme tehtävään ja toimintaamme. Ajo saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta tehtävältä, mutta sitä se ei kuitenkaan ole; se on monimutkainen tehtävä, johon liittyy valtava vastuu.
Resurssit
- American Petroleum Institute, Turvallinen ajaminen
- Argentiinan hallitus, Kansallinen liikenneturvallisuusvirasto
- Liikenneturva (Suomi), Liikenneturvallisuusvinkkejä
- Permian Road Safety Coalition
- RoSPA (Iso-Britannia), tieliikenneturvallisuus
- Trafikverket (Ruotsi), Vision Zero
- Yhdysvaltain liikenneministeriö (USDOT), maamme tieliikenneturvallisuuden kriisi
Loppuviitteet
[1] Philip Mann, 2025, ”Beyond Intuition: Why Flying Really Is Safer Than Driving”, LinkedIn, 13. huhtikuuta (verkossa).
[2] Texasin liikenneministeriö (TxDOT), ”Onnettomuustilastot 2025” (verkossa).
[3] GOV-UK, 2025, ”Reported Road Casualties in Great Britian, Provisional Estimates: Year Ending June 2025,”, liikenneministeriö (verkossa); Tranport Analysis (Ruotsi), 2025, ”Vägtrafikskador 2024” (verkossa); Tilastokeskus, 2025, ”Tieliikenneonnettomuustilastot” (verkossa).
[4] USDOT, 2023, ”Local and Rural Road Safety Program”, Liittovaltion maantiehallinto, 9. toukokuuta (verkossa).
[5] K. Young ja M. Regan, 2007, ”Driver Distraction: A Review of the Literature”, teoksessa Distracted Driving, toim. I.J. Faulks ym. (Sydney: Australasian College of Road Safety), s. 379–405.
[6] A.H. Wertheim, 1978, ”Explaining Highway Hypnosis: Experimental Evidence for the Role of Eye Movements”, Accident Analysis & Prevention, vol. 10, nro 2, s. 111–129.
[7] J.L. May ja A.G. Gale, 1998, ”How Did I Get Here? Driving Without Attention Mode”, Contemporary Ergonomics, toim. M.A. Hanson (Lontoo: Taylor & Francis), s. 456–460. Muuttunutta tilaa on havaittu paitsi autoilijoilla myös junankuljettajilla ja lentäjillä sekä teollisuuden ja kokoonpanolinjojen työntekijöillä.
[8] USDOT, 2025, ”How Do Weather Events Affect Roads?” Federal Highway Administration, 15. heinäkuuta; Adanu ym., 2024, ”Injury-Severity Analysis of Crashes Involving Defective Vehicles,” Heliyon, vol. 10, nro 5, 15. maaliskuuta (verkossa); Tietä vaarantavista tekijöistä johtuvista tieliikenneonnettomuuksista ei ole saatavilla ajantasaisia tietoja.
[9] USDOT, 2024, ”The Roadway Safety Problem”, marraskuu (verkossa).
